Niin, kasvattaminen vaatii paljon. Kivaahan se on niin kauan kun menee hyvin, mutta ne vastoinkäymisetkin on kestettävä ja mitä kauemmmin kasvattaa, sitä todennäköisemmin niitä tulee eteen.

Sellainen tuli tänään. Yksi kasvateistani jouduttiin lopettamaan sen sairastettua vakavasti muutaman päivän. Kuolinsyy on vielä epävarma, mutta minulla on jo omat aavistukseni. Kissa meni avattavaksi ja odotellaan mitä ruumiinavausraportti sanoo.

Tämä on pahinta mitä voi sattua. Vaikka kuinka yrittää olla huolellinen ja miettiä toisilleen sopivat vanhemmat, niin kuitenkin näitä tapauksia tulee. Kasvatti sairastuu tai jopa joudutaan lopettamaan. Meillä on syntynyt 39 pentua. Niistä 2 on kuollut muutaman päivän ikäisenä ja 2 jo asuessaan uudessa kodissaan nuorena, 1 jäi meille mutta kuoli alle vuotiaana. Vaikka annankin uuden pennun kuolleen tilalle en millään voi korvata sitä menetystä ja surua. Tiedän miltä tuntuu menettää rakas lemmikki ja jos vain voisin jotenkin estää tämän kaiken niin estäisin. Nämä ovat niitä syitä joiden vuoksi joskus mietin olenko kuitenkaan oikea henkilö tähän hommaan, kasvattamaan eläviä olentoja toisten ihmisten lemmikiksi.