Vihdoinkin se on totta. Helmillä on elävä jälkeläinen! Eilis-iltana sain puhelun Helmin sijoituskodista että siellä ollaan kovin levottomana. Olin lasten kanssa keskenäni kotona, joten en voinut lähteä paikalle, mutta yritin psyykata hermostunutta tulevaa kätilöä puhelimessa parhaani mukaan. Lopetimme puhelun ja noin tunnin päästä se taas soi. Oli syntynyt pikkuinen ja täysin eloton pentu jota nyt elvytettiin ohjeideni mukaan, tuloksetta. Samalla hetkellä Teemu tuli kotiin ja minä pyyhkäisin samoilla ovilla ulos ja lähdin kohti sijoituskotia.

Pääsin perille nopeasti ja totesin heti että pienestä pennusta ei ole enää eläjäksi joten sen elvytyksestä sai luopua. Verenkierto oli jo lakannut toimimasta joten pentu oli ollut kuolleena jo ennenkuin edes syntyi. Vaikka minua hirvitti että näinkö tässä taas käy, niin en uskaltanut näyttää todellisia tunteitani sijoituskodin ihmisille. Yritin vain lohduttaa että tämä on tällaista ja menetyksia tulee.

Sitten Helmi alkoi taas ponnistamaan uudelleen ja sieltä syntyi pentu. Isokokoinen ja se liikkui! Otin nopeasti pennun käsittelyyn, koska en halunnut riskeerata mitään ja Helmi on muutenkin emo joka juuri ja juuri synnyttää mutta jättää loput ihmisten hoidettavaksi. Puhdistin pennun hengitystiet ja hieroin sitä. Hyvältä näytti, se hengitti itse ja liikkui. Annoin sen sijoituskodin hoiviin .

Pari tuntia vielä päivystin, mutta enempää pentuja ei kuulunut. Tämä eloon jäänyt kaveri oli tyttö ja niinkin hyvänpainoinen kuin 100 grammaa vaikka syntyikin 4 päivää ennen laskettua aikaa. Tyttö oli todella reipas ja löysi ihan itse tissinkin ja ahnaasti imi maitoa.

Pikkuinen saa nimekseen Tamus Polara ja hän ei ole myytävänä. Jos hyvä sijoituskoti löytyy, niin sijoitan hänet, mutta muuten pidän tytön ihan itse. Onhan hän sukunsa viimeinen haara ja minulle kultaakin kalliimpi...