Niin, kaikilla muilla tuntuu olevan oma blogi, joten päätin minäkin sellaisen perustaa. Tiedä sitten mitä tänne saa kirjoitettua, mutta kokeillaan ainakin.

Tänään on vähän vaikea päivä. Pojat tappelee kokoajan ja mulla särkee päätä enkä todellakaan jaksaisi yhtään mitään. Eileinen jumppakin oli todella huono ja Teemun kanssa riideltiin, joten aika huonot fiilikset on päällä. Kaipa se joskus taas kirkastuu minunkin elämä?

Innolla odotan että pääsen taas näyttelyyn ja hetkeksi eroon arjesta. Oikeasti tuntuu että ainoat kontaktit ulkomaailmaan ovat kissaihmiset. Se on minun pakoreittini kotoa. Nytkään en malta odottaa että pääsen ruotsiin näyttelyreissulle. Muutama viikko ja sitten se on edessä!

Töihin meno odottaa puolen vuoden päässä. Jännittää miten melkein 4 vuoden kotona olon jälkeen sinne taas soputuu. Kai sinne on pakko sopeutua, vaikka saisinhan minä olla vielä pari vuotta poikien kanssa kotona. Äiti alkaa vaan tulemaan kohta mökkihöperöksi ja olisi kiva päästä taas ilhisten ilmoille kissanäyttelyidenkin ulkopuolella.