Joo'o, melkeinpä puolitoista vuotta, tai siis juuri sen verran on mennyt viime kirjoituksesta. Paljon on tapahtunut, pentuja syntynyt, kissoja kuollut ja elämä vienyt. Ensinnä omasta elämästä vähän päivitystä.

Erosimme Teemun kanssa jo toistamiseen tammikuussa 2008 ja olen nyt poikien kanssa elellyt keskenämme. Meillä menee itseasiassa aika kivasti vaikka muutamia asioita kaipaan paljon. Lähinnä sitä toista ihmistä auttamassa ja jakamassa arkea. Nyt saa tehdä ihan kaiken itse ja vapaata aikaa ei ole niin paljoa kuin toivoisin. No lapset kasvaa ja itsenäistyy ja kohtahan ne jo osaavat toimia äidin apulaisina. Nyt jo osaavat tehdä paljon joka on arkea helpottanut. Kasvatustoimintaan ero myös jonkin verran vaikuttaa ja vaikeuttaa kun ei voi jakaa mm synnytysvahtivuoroja mutta kaikesta selvitään, keinolla tai toisella. :)

Sitten eläinmaailmaan. Pentuja on syntynyt edellisen kirjoituksen jälkeen useita. Q-pentue keväällä 2008, jossa oli suklaakonna ja lila tytöt. Suklaakonna jäi sijoitukseen Vesilahdelle ja kyseiselle neidille suunnitellaan jo pentusia kesäksi. Jetta-emo hoiti pennut ensiluokkaisesti vaikka jouduttiinkin loppujen lopuksi yksi kuollut pentu leikkaamaan ulos. Nimittäin pari päivää synnytyksen jälkeen Jetta alkoi vuotamaan, sisälle oli jäänyt kuollut pentu mutta onneksi se saatiin leikattua ulos. Eläinlääkäri olisi steriloinut Jetan mutten antanut lupaa vaan astutin sen heti pentujen lähdettyä maailmalle uudestaan Kassulla. R-pentue syntyi sitten syksyllä -08. Sieltä tuli lila poika sekä ruskea ja lila tyttö. Kaikki pennut myin eteenpäin ja ne saivat varsin hyvät kodit.

Veera-britin astutin myös syksyllä ja ensimmäiset brittipentuni syntyivät helmikuussa -09. Pentujen eloa seuratessani päätin että se tulisi olemaan viimeinen brittipentueeni, en saanut samanlaista kipinää niistä kuin birmoista ja pentujen myötä Veerasta on tullut aikamoinen terrosisti muita kissoja kohtaan. Useaan otteeseen olen harkinnut jo sen antamista pois. On edelleen harkinnassa mutta katson ensin miten pentujen lähteminen vaikuttaa sen käyttäytymiseen. Vaikka pennut ovat kohta 13-viikkoa niin edelleen kaksi pentua on myymättä täällä kotona. Toivon että saisin ne myytyä vaikka jossakin näyttelyssä.

Sitten taas birmapentuihin. Polara jonka syntymää edellinen kirjoitukseni koski sai reilu viikko sitten omaa jälkikasvua. Elsan ja Aleksin luona syntyi kaksi suloista pentua, tyttö ja poika. Tyttöä en aio myydä vaan joko jää minulle itselleni tai sitten saa mennä sijoitukseen. Riippuu minkä tasoinen siitä kehittyy.

Lilla sai pentunsa lauantaina. Tulin illalla kotiin ja huomasin sen vuotavan verta. Se siirtyikin heti synnytyspesään ja alkoi ponnistella. Kello oli siloin noin 19.30. Kymmenen aikaa ei tulosta ollut syntynyt joten soitto päivystykseen. Se soitto jo muuten maksaa 9,90 euroa + 2,90 euroa/minuutti, aika hurjat taksat.

No lähdimme päivystykseen ja Lilla kovasti yritti synnytellä, tuloksetta. Päivystykseen saavuimme 22.30 ja heti Lillasta otettiin kaksi rtg-kuvaa. Kuvista näkyi että pentu oli lähes synnytskanavassa muttei kuitenkaan riittävän lähellä. Asento oli ihan oikea joten Lilla sai kalkkia ja oksitosiinia pistoksena vauhdittamaan supistuksia. Pentu ei kuitenkaan tullut ulos ja Lilla alkoi olla jo ihan tajunnan rajamailla, niin väsynyt se oli.

Kahden aikoihin se vihdoin leikattiin ja pyysin eläinlääkäriä poistamaan samalla Lillan kohdun. Kohtu olikin huonossa kunnossa ja epämuodostunut joten päästös oli oikea vaikka hieman korpeaakin että hieno tanskasta hankkimani siitoskissani on nyt kastraatti enkä saanut sitä niin toivomaani tyttöä Lillalta itselleni. No pääasia että prinsessani on hengissä ja imettää tuolla pesässään 3 kollin alkua. <3

Siinä vähän päivitystä elämään, palaan taas asiaan jossakin kohtaa.
Tanja